Tietoja minusta

Oma valokuva
Heippa. Olen 28-vuotias HSO-tradenomi ja modisti eli hullu hatuntekijä. Hattuja en juuri ole valmistumiseni jälkeen tehnyt mutta mitä hulluuteen tulee... siihen en uskalla sanoa mitään. Kesällä 2010 kauhea maailmantuska sai minut hakemaan ETVO-vapaaehtoistyöntekijäksi ja tästä seurauksena maaliskuun 2011 alusta lähtien olen Senegalissa mukana Suomen ja Senegalin partioiden yhteisessä ympäristökasvatushankeessa.

tiistai 9. elokuuta 2011

Yskittää


Viime kerran jälkeen olen ehtinyt muuttaa Mborosta Dakariin. Hieman yli viikon olen jo asunut uudessa kotikaupungissani. Vielä minulle ei ole täysin selvinnyt mikä tulee käytännössä olemaan uusi roolini Woomal-hankkeessa. Viiden kuukauden Senegalissa oleskelunkin jälkeen on välillä vaikea vain odottaa, että asiat selviävät ndank ndank eli pikkuhiljaa ja olenkin tuskastellut ja turhautunut useaan otteeseen. Kiitos vaan kaikille, jotka ovat jaksaneet kuunnella valitustani.

Viikon aikana olen kuitenkin ehtinyt tehdä kaikenlaista, esimerkiksi käydä juhlimassa haisevalla klubilla, tosin vain noin 10 minuutin ajan, kunnes yksi seuralaisistamme jouduttiin poistamaan huonon käytöksen takia. Samalla poistettiin meidät rikostoverit. Minä olin kyllä ihan kiltisti, vannon sen.

Lisäksi olen käynyt jäätelöllä, uimassa ja kangasostoksilla sekä kulkenut lukemattomia tunteja erilaisilla yleisillä kulkuvälineillä. Keskimäärin matka, mistä vain minne vain, kestää ruuhkista johtuen vähintään tunnin bussilla. Ja taksiahan minä en käytä. Ensinnäkin se tulisi pidemmän päälle kalliiksi, mutta enhän voisikaan niin tehdä tuntematta huonoa omaatuntoa hiilijalanjälkeni takia. Se olisi myös erittäin tekopyhää työskennellessäni ympäristöhankkeessa.

Ennen muuttoani Dakar oli jo minulle tuttu kaupunki, mutta ensivaikutelmani kaupungin asukkaana on positiivinen. Pidän kaupungin vilskeestä. Se on piristävää vaihtelua uneliaan Mboron jälkeen (on se Mboro silti ihan kiva paikka, pitääkin mennä käymään kylässä..). Jatkuva hengitykseen ottava pakokaasu kuitenkin ahdistaa. Ympäristön saastuminen lyö päin kasvoja eikä sitä pääse karkuun. Niin ikävää kuin se onkin, ehkä se motivoi minua entisestään tekemään kaiken voitavani suojellakseni luontoa, nyt täällä Senegalissa, ja myöhemmin minne sitten päädynkin elämässäni. 

Näen muuten parvekkeeltani aikaisemmin mainitsemani Afrikan renessanssin monumentin. Aika viileätä.

Pulu parvekkeella katselee myöskin monumenttia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti