Tietoja minusta

Oma valokuva
Heippa. Olen 28-vuotias HSO-tradenomi ja modisti eli hullu hatuntekijä. Hattuja en juuri ole valmistumiseni jälkeen tehnyt mutta mitä hulluuteen tulee... siihen en uskalla sanoa mitään. Kesällä 2010 kauhea maailmantuska sai minut hakemaan ETVO-vapaaehtoistyöntekijäksi ja tästä seurauksena maaliskuun 2011 alusta lähtien olen Senegalissa mukana Suomen ja Senegalin partioiden yhteisessä ympäristökasvatushankeessa.

lauantai 20. elokuuta 2011

Yhtä suurta uima-allasta

Täksi päiväksi ohjelmaani kuului lähteä ystäväni luokse viettävään iltarukouksen jälkeistä ramadan-paaston lopettamista. Myönnetään, myönnetään, en edes paastoa enkä ole muslimi, mutta olen silti kiinnostunut asiasta. Ja miksen olisi, iltasyöpöttely millä verukkeella tahansa käy minulle hyvin. Mutta kuten usein Senegalissa käy, suunnitelmiin tuli muutos. Tällä kertaa luonnonvoimat olivat lähtemistäni vastaan.

Sadekausi on täällä. Aikaisemmin jo laitoin kuvia erilaisista ötököistä, joiden määrä moninkertaistui heti sateiden alettua. Ötököiden maailmanvalloitus ei välttämättä ole kaikkein mieluisin ajatus mutta hyönteisten olemassaolo on kuitenkin hyvä merkki. Jos hyönteiset vielä pysyvät elossa, on vielä toivoa. Lisäksi esimerkiksi lintujen ravintona, kasvien pölyttämisessä ja maatumisprosessissa ne ovat korvaamaton osa luontoa.

Mboron kissani tykkää syödä ötököitä.
Korjaan, ex-kissani. Viime viikonlopun Mboron vierailulla
hän ei ollut tuntevinaankaan minua, *kirosana*


Nyt eteeni tuli kuitenkin toinen sadekauden ilmiö, tulviminen. Eilen alkoi sataa ja siitä asti on satanut, pieniä taukoja lukuun ottamatta, kokoajan. Sadekausi sinällään ei ole mitään uutta ja kuuluu osana Senegalin ilmastoa, mutta ilmastonmuutos aiheuttaa rankkasateita. Tällaisen vesimäärän imeytyminen maahan olisi varmasti aina haaste, mutta kun soppaan lisätään maahan haudatut ja sitä päällystävät jätteet, hidastuu veden imeytyminen entisestään.

kuvaa ottaessani satoi edelleen..
Mielenkiinnolla (kauhulla) jään odottamaan
millaiset mittasuhteet tulviminen saavuttaa


Joten tässä sitä nyt ollaan, veden ympäröimänä. En halua lähteä ulos kastumaan. Mutta vaikka odottaisinkin taukoa sateessa, ei ajatus flipflopeissa kahlaamisesta mutavedessä houkuta. En tiedä onko se edes suositeltavaa, ties mitä pöpöjä sielläkin kuhisee. Ainakin pidemmänpäälle seisova vesi on omiaan levittämään erilaisia tauteja. Malariaa, keltakuumetta ja dengue-kuumetta levittävä hyttynen tykkäävät asustella ja lisääntyä siellä. Outoja otuksia ne hyttyset, en tykkää.

Vielä jos kerron, että Dakarin silmätulehdusepidemiakin iski niin saanko lisää säälipisteitä?

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Ostan vain sen mitä tarvitsen... ja kasan kankaita


Näin aikoinaan yhden Afrikassa työskennelleen etvolaisen blogissa esittelyn kankaista, joita hän oli ostanut. En muista yhtään kuka, missä ja milloin se oli, enkä näin jälkeen päin löytänyt uudestaan samaa blogia. Joka tapauksessa hän oli ostanut afrikkalaisia kankaita ja esitteli niitä. Nyt aion törkeästi varastaa hänen ideansa.

Tosiaan, kävin siis kangasostoksilla, pariinkin otteeseen. Senegalilaiset kankaat ovat ihania ja halpoja. On melkein mahdotonta valita, minkä ostaisi, joten ostin monta. Kankaita ei yleensä voi ostaa kuin isoja määriä, joten tällä hetkellä minulla on 27 jaardia kangasta, metreissä melkein 25. Luultavasti sorrun vielä ostamaan lisää. Tulee olemaan hankalaa kuljettaa ne Suomeen.

Ihania kankaita, tällaisistä senegalilaiset naiset teetättävät vaatteensa


muutamia kankaita, joista olen jo aiemmin teetättänyt vaatteita

Onneksi en aio kankaiden lisäksi ostaa kuin muutamia ruokatuotteita tuliaisiksi. En osaa ostaa mitään turhaa kun tiedän kotini jo pursuavan kaikesta roinasta. Puiset patsaat ja Afrikka-naamarit jääköön muiden ostettavaksi. Itse yritän parhaani mukaan noudattaa kolmen r:n sääntöä, reduce, reuse and recycle. Eli vähennä kulutusta, käytä uudestaan ja kierrätä! Koska itsehillintä petti kankaiden suhteen, ajattelin tehtailla niistä kasan kauppakasseja lahjaksi perheelle ja kavereille. Taistelu muovipusseja vastaan jatkuu. 

tiistai 9. elokuuta 2011

Yskittää


Viime kerran jälkeen olen ehtinyt muuttaa Mborosta Dakariin. Hieman yli viikon olen jo asunut uudessa kotikaupungissani. Vielä minulle ei ole täysin selvinnyt mikä tulee käytännössä olemaan uusi roolini Woomal-hankkeessa. Viiden kuukauden Senegalissa oleskelunkin jälkeen on välillä vaikea vain odottaa, että asiat selviävät ndank ndank eli pikkuhiljaa ja olenkin tuskastellut ja turhautunut useaan otteeseen. Kiitos vaan kaikille, jotka ovat jaksaneet kuunnella valitustani.

Viikon aikana olen kuitenkin ehtinyt tehdä kaikenlaista, esimerkiksi käydä juhlimassa haisevalla klubilla, tosin vain noin 10 minuutin ajan, kunnes yksi seuralaisistamme jouduttiin poistamaan huonon käytöksen takia. Samalla poistettiin meidät rikostoverit. Minä olin kyllä ihan kiltisti, vannon sen.

Lisäksi olen käynyt jäätelöllä, uimassa ja kangasostoksilla sekä kulkenut lukemattomia tunteja erilaisilla yleisillä kulkuvälineillä. Keskimäärin matka, mistä vain minne vain, kestää ruuhkista johtuen vähintään tunnin bussilla. Ja taksiahan minä en käytä. Ensinnäkin se tulisi pidemmän päälle kalliiksi, mutta enhän voisikaan niin tehdä tuntematta huonoa omaatuntoa hiilijalanjälkeni takia. Se olisi myös erittäin tekopyhää työskennellessäni ympäristöhankkeessa.

Ennen muuttoani Dakar oli jo minulle tuttu kaupunki, mutta ensivaikutelmani kaupungin asukkaana on positiivinen. Pidän kaupungin vilskeestä. Se on piristävää vaihtelua uneliaan Mboron jälkeen (on se Mboro silti ihan kiva paikka, pitääkin mennä käymään kylässä..). Jatkuva hengitykseen ottava pakokaasu kuitenkin ahdistaa. Ympäristön saastuminen lyö päin kasvoja eikä sitä pääse karkuun. Niin ikävää kuin se onkin, ehkä se motivoi minua entisestään tekemään kaiken voitavani suojellakseni luontoa, nyt täällä Senegalissa, ja myöhemmin minne sitten päädynkin elämässäni. 

Näen muuten parvekkeeltani aikaisemmin mainitsemani Afrikan renessanssin monumentin. Aika viileätä.

Pulu parvekkeella katselee myöskin monumenttia

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Hieno roska sulla kaulassa


Jätteet ovat ongelma Senegalissa ja yksi näkyvimmistä jätteen aiheuttajista on liiallinen muovipussien käyttö. Vaikka yritän ostoksia tehdessäni kieltäytyä muovipusseista ja käyttää uudestaan minulle kertyneitä pusseja, niitä vain jotenkin kertyy. Turhautuminen tähän muovipussien määrään sai aikaan luomisen puuskan ja aloin tehtailemaan niistä koruja.

Korutehtaani on vasta aluillaan ja aion kehitellä lisää erilaisia malleja ja tapoja uusiokäyttää muovipusseja. Ehkä laajennan myös muihin kierrätysmateriaaleihin ellei innostukseni lopahda.

Tässä kuvia jo valmiista tekeleistä. Tein myös avaimenperän mutta ehdin jo kadottaa sen. 









lauantai 16. heinäkuuta 2011

Sateet ovat saapuneet ja tuoneet mukanaan...








innokkaimmat ötökät seuraavat myös Gambian löhölomalle

Ei ole kiva olla yksin. Onneksi Mborossa ei ole seurasta puutetta. Ötökät eivät ole ainoita ystäviämme, vaan naapurihuoneesta löytyi myös iloinen skorpioniveijari.


perjantai 8. heinäkuuta 2011

Fight for your rights!


Oltuani vain noin pari viikkoa Senegalissa minulle kerrottiin hieman naureskellen, ettei Dakariin kannata mennä tulevana lauantaina ”Senegalin vallankumouksen” takia. Varmaan kauhistuneesta ilmeestäni johtuen minulle kuitenkin sanottiin, että tuskin mitään tulee tapahtumaan. Rauhoitteluista huolimatta en mennyt kyseisenä lauantaina Dakariin. Kuulin jo samana päivänä, että mieltä tosiaan osoitettiin maan pääkaupungissa. Senegaliin juuri saapuneena orpona olin hieman jännittynyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tilanne kuitenkin rauhoittui eikä mennyt kauaakaan kun jo unohdin koko tapahtuman.
Monet yhteiskunnalliset ongelmat kuten jatkuvat sähkökatkokset ja nousevat elinkustannukset ovat kasvattaneet kuitenkin tyytymättömyyttä kansan keskuudessa ja kesäkuun lopussa Dakarissa osoitettiin jälleen mieltä usean päivän ajan. Tällä kertaa mielenilmaukset olivat vahvempia kuin aikaisemmalla kerralla kun valtion sähköyhtiön toimipisteisiin murtauduttiin ja kaduilla sytytettiin tulipaloja ja heiteltiin kiviä. Vaikka olenkin rauhaa rakastava ihminen, olosuhteet huomioon ottaen kansalla on mielestäni oikeus olla raivoissaan. Kaikkea ei pidä niellä ja oikeuksistaan pitää taistella. Anarkiaa! Vallankumous! 
Tällä hetkellä tilanne on rauhoittunut ja suhteellisen rauhallisena valtiona tunnetussa Senegalissa tämän kaltaiset tapahtumat ovat harvinaisia, jos ei oteta huomioon Gambian eteläpuolella sijaitsevaa Casamancen aluetta, joka on ollut epävakaa jo vuosikymmeniä. Siksi tämä aiheena kiinnostikin minua suuresti. Luin artikkeleita ja uutisia aiheesta ja tyytymättömyyteen johtaneista tapahtumista ja kirjoitin aiheesta blogin.
Ennen kuin julkaisin aikaansaannokseni tulin maininneeksi blogi-kirjoituksestani eräälle senegalilaiselle. Edes tietämättä tarkemmin minkä tyyppisestä kirjoituksesta on kyse, hän oli heti sitä mieltä ettei minun pitäisi julkaista sitä. Ainoa mitä sanoin oli, että käsittelen mielenosoituksia ja nykyistä presidenttiä kyseisessä kirjoituksessa. Kun yritin kysellä miksi oikeastaan on niin kauheaa että kirjoitin asiasta, vastaukset olivat epämääräisiä ja yksi kommenteista jotain siihen suuntaan, että oppositio on vielä pahempi.  
Tämä jyrkkä suhtautuminen sai minut epäilemään onko soveliasta julkaista juuri kirjoittamaani tekstiä, vaikka mielestäni yhteiskunnallisista epäkohdista pitää pystyä puhumaan eikä ongelmia pidä lakaista maton alle. Päätin tällä kertaa olla julkaisematta tekstiä.  Jos jotakin kuitenkin kiinnostaa tietää aiheesta enemmän, kannattaa googlettaa englanniksi tai ranskaksi aiheista mielenosoitukset, mellakat, senelec (sähköyhtiö), vaalit, korruptio ja tietenkin maan nykyinen presidentti tai hänen poikansa.
P.s. Turismivinkki kaikille Senegalin matkaajille: Kannattaa käydä tutustumassa Dakarissa sijaitsevaan Afrikan renessanssin monumenttiin. Tämä pohjoiskorealaisten valmistama pronssinen vapauden patsasta suurempi teos on hyvä esimerkki hankkeista jonka rahat olisi voinut käyttää paremminkin. Tämäkin on muuten googlaamisen arvoinen aihe.